Helena Särkijärvi Vihreämpi Tulevaisuus - En Grönare Framtid

Julkisten metsien hoito kestävämmäksi

  • Granvik, Parainen
    Granvik, Parainen
  • Munkviken, Parainen
    Munkviken, Parainen
  • Koupo, Parainen
    Koupo, Parainen

Metsien ja maaperän hiilinielujen merkitys tulee korostumaan tulevina vuosina ilmastopolitiikassa. Pariisin ilmastosopimuksen mukaan hiilipäästöjen ja -nielujen tulisi olla tasapainossa kuluvan vuosisadan loppuun mennessä. Suomen metsät ovat toimineet tähän asti hiilinieluina, mutta hallituksen kaavailemat lisähakkuut uhkaavat heikentää metsiemme hiilensidontakapasiteettiä. Hiilinielujen heikkeneminen johtaa ilmakehään päätyvien ilmastopäästöjen kasvuun.

Julkisessa omistuksessa olevia metsiä tulee tulevaisuudessa hoitaa siten, että puustoon ehtii sitoutua mahdollisimman paljon hiiltä ennen hakkuita. Metsää ei tulisi kasvattaa yhtenä tasaikäisenä puusukupolvena, vaan metsänhoidon tavoitteena tulisi olla eri-ikäisistä puista koostuvat metsiköt. Avohakkuu heikentää metsän hiilitasetta jopa 20 vuodeksi, eikä edes hakkuutähteen keräys riitä korvaamaan päätehakkuun vaikutuksia metsän hiilitaseelle.

Nopea luonnon monimuotoisuuden hupeneminen uhkaa koko maapallon elokehää. Tällä hetkellä yli kolmannes Suomen uhanalaisista lajeista elää metsissä. Tehometsätalous ja vanhojen metsien vähentyminen ovat nopeuttaneet monien lajien uhanalaistumista. Avohakkuut heikentävät merkittävästi myös metsien virkistyskäyttömahdollisuuksia sekä maisemallisia arvoja.

Julkisessa omistuksessa olevien metsien hoidon ensisijaisena tavoitteena ei tule olla maksimaalinen taloudellinen tuotos, vaan ihmisen ja luonnon hyvinvointi. Luonnon terveysvaikutukset ovat tutkitusti merkittäviä, joten metsien virkistyskäytön huomioivat metsänhoitotavat edistävät välillisesti myös kansalaisten hyvinvointia. Luonnon monimuotoisuutta voidaan parantaa myös talousmetsissä esimerkiksi säästämällä kuollutta puuainesta, huomioimalla hakkuissa lintujen pesimäajat, poistamalla lehdoista kuusia sekä suosimalla jatkuvaan kasvatukseen perustuvia metsänhoitomenetelmiä.

Kuntien, valtion ja seurakuntien omistamissa metsissä tulee ensisijaisesti pyrkiä edistämään luonnon monimuotoisuutta, hiilen sidontaa sekä metsien virkistyskäyttöä. Päätehakkuisiin perustuvasta metsänhoidosta tulisi siirtyä soveltamaan jatkuvan kasvatukseen pohjautuvia, entistä pehmeämpiä metsänhoitomenetelmiä.

Ilmastonmuutos ei odota. Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ei odota. Tehdään asialle jotain, kun meillä on siihen vielä mahdollisuus.

 

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 16.10.2018 ja Turun Sanomissa 17.10.2018

 

MOT ETT MER HÅLLBART SKOGSBRUK I OFFENTLIGT ÄGDA SKOGAR

Kolsänkorna i skogarna och marken kommer att få en allt större betydelse i klimatpolitiken inom de kommande åren. Enligt klimatavtalet från Paris borde kolutsläppen och kolsänkorna vara i balans fram till slutet av detta århundrade. De finska skogarna har hittills fungerat som kolsänkor, men de av regeringen planerade ökade avverkningar hotar allvarligt att försämra våra skogars kolbindningskapacitet. Försvagade kolsänkor leder till att utsläppen i atmosfären ökar.

Offentligt ägda skogar behöver i framtiden skötas så att så mycket kol som möjligt hinner bindas i träden före avverkning. Skogen borde inte brukas som en likåldrig trädgeneration, utan målet för skogsbruket borde vara skogsbestånd med träd av olika åldrar. Kalhuggningen försämrar skogens kolbalans för t.o.m. 20 år framåt och inte ens borttagandet av hyggesavfallet kompenserar för slutavverkningens påverkan på kolbalansen.

Den snabba minskningen av naturens mångfald utgör ett hot mot jordens biosfär. För närvarande lever mer än en tredjedel av de utrotningshotade arterna i Finland i skogarna.  I synnerhet har intensivt skogsbruk och minskningen av antalet gamla skogar gjort att flera arter blivit snabbare utrotningshotade. Kalhuggningarna försämrar betydligt också möjligheterna att använda skogarna för rekreation samt skogarnas landskapsmässiga värd.

Det primära målet med skötseln av offentligt ägda skogar ska inte vara att uppnå maximal ekonomisk vinning, utan välbefinnandet för människan och naturen. Naturens hälsoverkningar har visat sig vara betydande varför skogsbruksmetoder, som tar hänsyn till skogarnas användning för rekreation, främjar indirekt även välbefinnandet av medborgare.  Naturens mångfald i ekonomiskogarna kan också förbättras till exempel genom att avlägsna granar från lundar, spara död ved, ta hänsyn till fåglarnas häckningstider och gynna skogsbruksmetoder som bygger på hyggesfritt skogsbruk.

I skötseln av skogar ägda av kommuner, staten och församlingar borde alltså metoder vara sådana att de främjar naturens mångfald, kolbindningen och användningen av skogarna för rekreation. Från skogsbruk som bygger på slutavverkningar borde övergås till att tillämpa allt mer mjukare skogsbruksmetoder som bygger på hyggesfritt skogsbruk.

Klimatförändringen väntar inte. Minskningen av naturens mångfald väntar inte. Låt oss göra något åt saken så länge vi har en möjlighet.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän sepposimonen2 kuva
Seppo Simonen

Enpä ole aiemmin kuullut julkisista metsistä lienevät valtion metsiä? Päätehakkuu kiellolla ei ole järjellisiä perusteita.
Metsän ollessa >100 vuotias siitä tulee CO2 luovuttaja mutta kun tukkipuut kaadetaan ja vaikka valmistetaan hirsitaloiksi se säilyy hiili varastona vaikka 250 vuotta kuten vuona 1770 rakennettu nyt pyromaanin polttama Kiihtelysvaaran hirsi kirkko oli.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

"eikä edes hakkuutähteen keräys riitä korvaamaan päätehakkuun vaikutuksia metsän hiilitaseelle"

Päätehakkuualoilta kerättävä hakkuutähde menää pääasiassa poltettavaksi energiaksi. Polttaminen vapauttaa polttohetkellä hakkuutähteisiin sitoutuneen hiilen polton yhteydessä. Jos hakkuutähteet jätetään metsään maatumaan niin niiden sisältämä hiili vapautuu maatumisen tahdissa useiden vuosien ajan.

Suomen metsän ovat vuosikymmenien saatossa "hoidettu" tasaikäisrakenteiseksi. Niiden muuttaminen jatkuvan kasvatuksen metsiköiksi nopeassa tahdissa olisi taloudellisesti ja korjuuteknisesti typerää. Jatkuva kasvatus sopii tiettyihin erikoiskohteisiin, mutta laajamittaiseen metsänhoitoon siitä ei ole. Se on hyvin markkinoitu idea, mutta käytännössä vaikea toteuttaa järkevästi. Siihen liittyy useita ongelmia:
- Jatkuva yläharvennus jättää jäljellä aina vain heikonpilaatuisempia ja huonokasvuisempia puita kasvamaan ja siementämään tulevia puita
- Jatkuvan kasvatuksen kalliimmat korjuukulut ja suurempi ajanmenekki yhdistettynä riittämättömään konekuljettajien lukumäärään
- Suurempi korjuuvaurioiden määrä
- Lahon lisääntyminen kuusikoissa
- Yleistyneiden myrskyjen aiheuttamat tuulituhot ja niiden merkitys jatkuvan kasvatuksen metsissä
- Metsänjalostuksella n. 10-20 % kasvulisäyshyödyn menettäminen

Suuressa mitassa toteutettu jatkuvakasvatus heikentäisi pitkällä aikavälillä metsien vuotuista keskikasvua ja vuotuista kasvumäärää ja johtaisi metsiköiden muuttumisen "risurääseiköiksi".

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Ilmastonmuutos ei ole pätevä argumentti kieltää päätehakkuut. Esimerkki omasta metsästäni: Isäntä oli hakannut ylispuina kasvaneet männyt reilun kolmen ha:n alalta joskus 1950-luvulla ja jättänyt alikasvukuusikon varttumaan ja järeytymään. Metsäpohja oli kuusen kasvulle otollinen tuore mustikkakangas. Hakkasin silivinkkelis koko kuvion 2015 vajaatuottoisena. Kiintokuutioita lähti sellainen vajaa kolmannes vastaavasta hyvinhoidetusta päätehakkuumetsästä. Eli nämä alikasvukuuset olisvat ikänsä puolesta hakkuukypsiä jo 1950-luvulla ja kasvu oli ollut todella hidasta ja lahoaminen nopeampaa kuin kasvu. Kovin oli onttoja tyviä ja kovin vähän olivat hiilidioksidia käyttäneet, puuvanhukset.

Metsää voidaan kasvattaa kuitenkin sekapuustoisina kasvupaikoista riippuen. Kuusen kasvatus koivun (uudistuu luontaisesti) alla kannattaa, sillä kun koivu on hakkuukypsää, on kuusi parhaassa vauhdissaan. Myös muut lehtipuut tulevat kysymykseen. Mäntyä voidaan käyttää kuusen seassa keventämässä varjostusta ja kellari-ilmiötä varsinkin pohjoisessa. Koivu ja mänty sopivat huonosti yhteen (tätä on tutkittukin). Kuivilla kankailla kasvatetaan pääasiassa mäntyä ja hiukan rauduskoivua seassa sekä kuusta alikasvuna jos löytyy luontaisesti (suojaa eläimille).

Jos asuisin Paraisilla, suosisin tammimetsiä ;)

Toimituksen poiminnat